13/03/2025
CASTING CALL 🎥
Solar Films etsii 18-28-vuotiasta naisnäyttelijää (kameraikä 19v) päärooliin ”Maa on syntinen laulu” -draamaelokuvaan. Elokuva kertoo nuoren naisen rohkeasta taistelusta omanlaiseen ja omaehtoiseen elämään. Samalla hän löytää seksuaalisuutensa sekä rakkautensa 1940-luvun Lapissa ja alkaa uhmata isänsä sekä kyläyhteisönsä asettamia rajoja traagisin seurauksin. Elokuva kuvataan helmi-elokuussa 2026. Elokuvassa puhutaan pääasiallisesti Peräpohjolan (Lapin) murteella.
Selftape-tehtävät:
1. Esittele itsesi.
2. Lyhyt monologi Peräpohjolan (Lapin) murteella - joko vapaavalintainen teksti tai oheinen Rosa Liksomin teksti
Hakemukset 31.3.2025 mennessä Pohjois-Suomen elokuvakomissiolle osoitteeseen [email protected] ✅
———————————————
Teksti:
MONOLOGI (Rosa Liksom: Everstinna)
”Äiti kasvatti meitä tyttäriä pölölä. Ennenko se anto remmin puhua se aina sano, että se joka vittaa säästää se lastansa vihhaa. Pieksämisen jälkheen se kysy, onko kipu nyh aivoissa. Siihen piti vastata, että on. Ja tosi se oli, kaikki jäi muisthiin ja kipuna kehhoon. Äiti veteli niin, että pakaroista valusi veri ja siksi meistä tyttäristä tuli perussäikkyjä. Mieki saatoin hätäpäissäni syä helmet kaulasta, helman hamheesta ja jyrsiä vanthuut.
Kerran Repekka sano mulle, että laitappa pikkuvarvas tuohon pölkyn pääle niin mie kutitan sitä kirhveelä. Mie tehin niinko isosisko käski ja siinä samassa minun pikkuvarvas lensi liiterin
seihnään. Äiti pieksi ensiksi meät kummakki ja vasta sitte sito minun jalan.
Äiti oli pieni, laiha ja heiveröinen. Mie olin sitä pitempi ja vahvempi jo kymmenkesäsenä, m***a
silti oli alistuttava sen kasvatustoihmiin. Äiti oli syästi uskovainen ihminen ja aina jotenki vihanen,
pölkäsi koko ajan meän puolesta. Sen lempilause oli, että kaikki mikä ei ole tarpheelista on syntiä.
Se ei tietekhään koskenu häntä itteänsä, vaan sitä, että met kläpit emmä saahneet koskhaan tehä mithään semmosta, mikä ei ollu äitin mielestä soveliasta.
Mie olin rapeat nelivuotias, oli kesäpäivä ja mie makasin Kittilässä Matti-seän kellarin katola ja
nautin auringosta. Otin housut pois ja aloin näpräähmään looraa. Äiti käveli siittä ohitte ja näki mitä mie tehin. Se huusi mulle, että se mitä mie tehin on rummaa ja jos mie vielä kerran tehen sitä niin Jumala rankasee minua ja tekkee minusta sokon. Tietekki mie säikähtin ja aloin märsäähmään.
Sitte ko olin vähän vanhempi, äiti piti mulle paasinkia siittä kuinka kaikki ruuhmiilinen on sielun saastuttamista, estää älyn kasuamisen päässä ja tekkee hulluksi. Sen jälkheen ko äitin silmitten alta pääsin, olen koittanu rikkoa näitä sääntojä maholisimman paljon.”
