Runotaika

28/02/2026

23.7.2026 klo 19 Väärnin Pappilassa: MIRJAMIN RUNOT.
Mirjami Lehdon runoja lausuvat neljä näyttelijää ja ystävystä Juhani Laitala (kuva, vas.), Marja Pesonen, Eila Halonen ja Markku Huhtamo. Eläkkeellä olevat näyttelijät ovat valinneet tervolalaisen 95-vuotiaan Mirjami Lehdon runoista esitettävän kokonaisuuden. Runojen teemoja ovat mm. pohjoisen luonto, rakkaus ja ikääntyminen. Mirjami Lehto on tehnyt elämäntyönsä opettajana ja erityisopettajana, ja runot liittyvät myös syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin. Esitys on saanut kiittävän vastaanoton Kajaanin runoviikoilla sekä Kansallisteatterissa.
"Mirjamin runot" tuo Väärnin Pappilaan jälleen Lapinlahdelta kotoisin olevan Eila Halosen, joka nähtiin pääroolissa Papin rouva -huoneteatterin loppuunmyydyissä esityksissä vuosina 2011-12.
Liput 25/20€ sis. tarjoilun.
Lippuvaraukset [email protected]

28/02/2026

Runotaika 2026 -palkinnon haku on avattu! Tänä vuonna runoja pyydetään Eemil Halosen Myrskyn henki -teoksen innoittamina. Tarkemmat ohjeet Väärnin Pappilan nettisivuilla (www.vaarninpappila.fi)

Tapahtuman aattoiltan esitys 23.7. on "Mirjamin runot", jossa runoja lausuvat neljä näyttelijää ja ystävystä Juhani Laitala (kuva, vas.), Marja Pesonen, Eila Halonen ja Markku Huhtamo. Eläkkeellä olevat näyttelijät ovat valinneet tervolalaisen 95-vuotiaan Mirjami Lehdon runoista esitettävän kokonaisuuden. Runojen teemoja ovat mm. pohjoisen luonto, rakkaus ja ikääntyminen. Mirjami Lehto on tehnyt elämäntyönsä opettajana ja erityisopettajana, ja runot liittyvät myös syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin. Esitys on saanut kiittävän vastaanoton Kajaanin runoviikoilla sekä Kansallisteatterissa.

"Mirjamin runot" tuo Väärnin Pappilaan jälleen Lapinlahdelta kotoisin olevan Eila Halosen, joka nähtiin pääroolissa Papin rouva -huoneteatterin loppuunmyydyissä esityksissä vuosina 2011-12.

Perjantaina 24.7. Lastenkulttuurikeskus Lastussa on yli 7-vuotiaile on tarjolla sanataidepaja Värinväristyksiä.

Väärnin Pappilassa julkistetaan tapahtuman taiteellisen johtajan Siamäk Naghianin runokirja "Hiljaiset sadut" (Into kustannus). Lapinlahdelta kotoisin oleva esikoisrunoilija Sanni Puttonen (kuva) vierailee ja Runotaika-palkintojen voittajat julkistetaan.

Tapahtuman päättää Helvi Juvosen runoihin perustuva esitys "Tosi ja kirkastuva", jossa esiintyvät Marjatta Airas, laulu, Petri Herranen, piano ja Katri Viitaniemi, kerronta (kuva).

28/02/2026

Runotaika 2026-palkinnon haku on avattu ja tapahtuman ohjelma julkaistu tänään, Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2. osoittessa www.vaarninpappila.fi !
(Runotaika-linkissä sivut vaihtuvat oikean yläkulman oikeasta pistejonosta.)

Tervetuloa sivustollesi! Tämä on etusivusi, jonka suurin osa sivustosi vierailijoista näkee saapuessaan sivustollesi ensimmäistä kertaa.

02/02/2026

24.7.2026 klo 19 Väärnin Pappilassa Runotaika ylpeänä esittää:
Tosi ja kirkastuva - Runoilija Helvi Juvosen maailmaa sanoin ja sävelin. Oopperalaulaja Marjatta Airas, pianisti ja säveltäjä Petri Herranen sekä tietokirjailija Katri Viitaniemi.
Runotaika 2025 -tapahtuman esiintyjien yhteinen sävel- ja sanateos saa ensiesityksensä Iisalmessa 20.3.
Väärnin Pappilan esitykseen liput (25/20€) kannattaa varata: [email protected]

02/02/2026

Hei Runotaian ystävät,
Tämän vuoden Runotaika-päivä Väärnin Pappilassa on perjantai 24.7.2026 - kannattaa merkitä kalenteriin!
Tapahtuman ohjelma julkistetaan helmikuun lopussa. M***a jo seuraavassa postauksessa kerromme, miten upeasti päivä päättyy...

04/08/2025

Kristina Salmela sai 1. palkinnon sarjassa Äidinkielenä muu kuin suomi. Kiitos Kristinalle tästä puheesta!

04/08/2025

Runotaika 2025 kiittää sydämellisesti esiintyjiä ja yleisöä!
Pappilan sali ja kammarit täyttyivät kuulijoista. Myös sydämet täyttyivät.

01/08/2025

Iltapäivä Helvi Juvosen hengessä ja Hiljaiset sadut on loppuunmyyty.
Tallarin konserttiin klo 19 on vielä muutamia paikkoja, kannattaa varata!

31/07/2025

PALKITUT RUNOT 2025

Avoin sarja:

1.palkinto: Tiina Tynkkynen

Sula on vielä tyhjillään
auennut odotettujen tulla
Jää rantakiville uinut
jää kaislojen alle uinumaan
Valkeus vaihtuu maisemassa,
haihtuu,
kutoutuu vedenkävijöiksi
Pilvissä
niiden kuvat

Tukkasotka valkokylki
veti järvelle elämänviivan
ui valon läikkeisiin
pinnan pimeydestä
Viattomuuden laulu
rannaton lupaus ilosta
Kulkija aavistaa kauneuden
sotkan kevätpiirrossa

2. palkinto: Tommi Salakka

Elegia Mihyarin haudalla

tulin ilman kukkia
tulin ilman omaisia
ilman

tulin maasta
jossa huurtuneet kirjaimet piiloutuvat
jäätyneisiin puihin
palvellaan toista herraa
jonka profeettojen kieli on minulle vieras

otan pilvistä lehtiösi sivun
kastan linnun sulan valoon
kirjoitan viestin sinulle
veli
matkasta yli jäistä vapautuvan meren
ohivaeltavista rannoista, kohoavista rajoista
kivusta, taakse jääneestä tiestä
kipinöistä, kuumeestamme

linnun sulalla kuumaan hiekkaan
piirrän meille turvapaikan
hiljaisuuden vuoren joka nousee sumusta
uuden vaakunan ja viirin

tulin ilman kukkia
olet vaiti
lasken pääni huomisen syliin
en tunne tämän hetken sykettä
olen hajalla eikä mikään
enää

3. palkinto Rauno Seppänen:

Nimetön-Poika

Poika tekee rannalla savilintuja
ja laskee ne taivaan täydeltä lentoon.
Ei kuvanveistäjä väheksy saveaan.
Ole lintu.
Tule itse kuvaksi.
Hän näkee
kuultavat maat,
uudet taivaat,
ylösnousemuksen tapahtumaisillaan.

31/07/2025

PALKITUT RUNOT 2025

Äidinkielenä muu kuin suomi:

1.palkinto: Kristina Salmela, äidinkieli venäjä

Astevaihtelu

Katsokaa, koo kuoriutuu kirjainten keskeltä!
Vokaalien välistä orastaa!
Osaan vaIEta vieraalla kielellä,
vaiKenen jopa ilman korostusta.
Vaikeneminen on silti vaikeaa,
vaikka minusta ei sitä huomaa.
Kieli on vieras.
Kuokkavieras minun luona.
Minä vaivaannun,
Minä vierastan.
Koen vieroitusoireita omasta äidinkielestä.
M***a tyyli on vapaa,
ja uusi kieli pukee minua:
sanaröyhelöä hihansuissa
ja ajatuksen vaahtoa suupielessä.
Hyvä minä!
Tämä kieli pukee minut sanoiksi.
Tämä kieli riisuu minut vapaaksi.
Ajatus on vapaa, kun sen voi sanoa.
Pyörittää sitä kielen päällä suussa kuin kirsikan kantaa,
tehdä siitä solmuja ja avata.

2. palkinto: Anm Rezzkuzzaman, äidinkieli bangla

Lintu Kultaisessa Häkissä

Oi lintu, suljettu kultaiseen häkkiin, tiedätkö?
Olen sitonut silmäni, jotta unohtaisin, miten nähdä pakotettujen sotien kauhut. Olen sitonut suuni, jotta unohtaisin, miten kysyä:
"Miksi hyeenojen täytyy ryöstää maani, veteni, äitini ja lapseni?" Olen leikannut korvani, jotta en kuulisi nälkäisten huutoja.
Olen lopettanut liikkumisen,
jotta yksikään valonsäde ei herättäisi vapauden aaltoja sydämessäni.
En enää katso taivaalle, sillä taivaalla lintujen sijaan lentävät droonit, ja tähtien sijaan palavat ohjusten valot.
Satelliitit taivaalla seuraavat silmillään jokaista sanaani.
Oi lintu, tänään olen sulkenut itseni kotiini. Olen hyväksynyt teknologian orjuuden.
Mitä he näyttävät minulle, sen näen.
Mitä he antavat minun kuulla, sen kuulen. Mitä he käskevät minun sanoa, sen sanon.
Eräänä päivänä he tekevät jopa linnuista "jälleen suuria."
Oi lintu, olen sitonut runouden, olen sitonut sanat, m***a en voinut sitoa mieltäni.
Tänään sidon valkoisille sulillesi ajattelun vapauden. Ajatteleva lintu, pakene nyt, ajat eivät ole hyvät.

3. palkinto: Arne Hölzle, äidinkieli saksa

VAPAA AJATUS

Vielä se on nyrkissä,
piilossa, turvassa,
laitanko takaisin taskuun?

Kun käsi avautuu,
ajatus vapautuu,
ravistaa siipiään
kuin pieni utelias lintu,
joka valmistautuu lentoon.

Jos rohkeutta riittää
ja siivet kantavat,
kestää vain hetken
ja katseessa pienenevä lintu
poistuu omaan maailmaansa.

Lintuja on monenlaisia
niin kuin maailmoitakin:
ystävällisiä, lempeitä,
synkkiä, jopa vaarallisiakin.

Jos se on suotuisampi maailma,
voit sinä, pikku lintu,
oppia laulamaan
ja lentämään muiden kanssa.

Jos löydät ravintoa,
voit kasvaa.

Jos äänesi kaikuu
ja hahmosi peilaa,
voit tavata omaa itseäsi
yhä uudestaan.

Tuletko koskaan takaisin?
Muistatko mistä kädestä
olet tullut,
muistatko?

Voimme vielä joskus kohdata,
m***a vain yhdellä ehdolla:
Siniseltä taivaalta
laskeudut käteeni

niin vapaana
kun olet siitä lähtenyt.

31/07/2025

PALKITUT RUNOT 2025

Nuorten sarja, 1. palkinto Elina Hieta:

Vapaus ajatuksesta
Helppous ymmärtää
Helpompi kuin puhetta
Välillä voimat vaipuvat
Kyyhky kämmenellä kuuntelee

Itse on ymmärrys luotava
Jotain puhuttelevaa
On katseen rauhassa
Rauha,
Helpottava tunne
Auringon lämpö iholla
Kultainen kosketus kielellä
Syli,
Rakkaus

Niin määrätietoinen
Miksi en hiljentyisi?
Auttaisi vain läsnäollen
Ajatukset
Niistä virtaavat pienet eleet
Suuret teot
Miksi en hiljentyisi?
Katsoisi kohti kaipaavia kasvoja

Suurinta voimaa pitelee
Miten arvokasta
On pieninkin elämä ymmärtää
Jos kaikki pitelisivät toisiaan
Kuin kaunista kyyhkystä
Ehkä elämä ei erottaisi
Vaan voimistaisi

Nuorten sarja, 2. palkinto Onerva Raatikainen:

Taivasharhoja

Kuvittelen, että vapaus on jotain jumalaista.
Verhoan itseni unelmaan ja mietin revenneitä kahleita, jotka kilisevät riemusta paiskoutuessaan toisiaan vasten kuin ristiaallot.
Olen juokseva vuorikauris:
kipikipikipikipikipikipikipi...
Tämä tuntuu unelta, niin hyvältä ja raikkaalta.
M***a kun olen juossut koipeni rikki ja pettynyt yltäkylläisyyteen, olen yksin.
Kaipaan sitä maallisuutta, joka pitää meidät paikoillaan.
Katson eteen päin, eikä mitään näyttäydy.
Onko tämä Taivas?
Suljen silmäni pitkäksi hetkeksi, kunnes valo tunkeutuu silmäluomieni läpi häiritsevällä voimalla.
Avaan silmäni:
Joku pieni istuu kämmenelläni, kyyhkyläinen näyttää enkeliltä tässä taivaallisessa kirkkaudessa.
Polvistun tuon jumalolennon edessä ja tunnen, kuinka unelma valahtaa päältäni.
Minä näen, näen kaiken sen, joka ennen oli pimeyden peitossa.
Olen elossa, tajuan viimein:
Tämä ei ole Taivas, tämä on rauha.

Nuorten sarja, 3 .palkinto: Emilia Räsänen

Ajatuksen vapaus
Pystyykö? Onko tarpeeksi voimia?
Päästää niin kauniilta näyttävä asia menemään, jotta voi itse jatkaa tätä elämää.
Päästäisi sen mikä on niin piinannut, mille on oman itsensä antanut.
Joka hitaasti kiduttaen taluttaa, porteille suurille johdattaa.
Pitää sielusta niin kovin kiinni.
Tuntuu lähes mahdottomalta saada se lähtemään, pois mielenmaisemasta lentämään.
Tarttui se kynsin hampain ja samalla rikkoi hänen, ja jätti elämään vain ikuisen kyynelten meren.
Jos ei aika olekaan lähteä tämän ihmisen, jäisi hän maanpinnalle varmistamaan, ettei se takaisin luoksensa palaisi.
Muillekaan epätoivoa antamaan, olemattomissa lennellä tuo saisi.
Vaikka sen tullessa sokaistuu, kuin olisi verholla peitetty osa ajatuksen kulusta täysin, oman itsensä kuvaan. Jos joku sen pois lennättämään pystyi, pystyykö hänkin samaan.
Kun ei itseään enää näe kuin on tarkoitus, vaihtoehtona on enää karkotus.
Joko hänen itsensä ihmisenä, tai sen, joka riittämättömyyden tunteen toi hartioilleen ilmeisenä.
Kuuntelee hän sanoja "Niin hän sai päällensä kirouksen, joka kaiken häneltä vei".
Kyynelten antoi poskipäitä pitkin poiketa, miettii ettei.
Ettei hänestä olisi näihin elämän kenkiin, jotka tuntuvat liian painavilta.
Niin painavilta, että yksikin askel uuvuttaa.
Jo puolipäivään mennessä loppuun kuluttaa.
Jos antaa sen jäädä, vie se ensin viimeisenkin hymyn, sittemmin hänet.
M***a lentämään sen jos päästää, saattaa saada jalkineet sopivat.
Jotka matkaansa täällä loppuun asti tukisivat.
Sanoisi hän "Lennä siis.
En halua sinua enää nähdä, vaikka ikävä tulisi.
Käytä nyt siipiäsi, jotta minun ei tarvitse kasvattaa omiani.