24/07/2026
Olette varmasti kiireisiä lomanne tai työnne kanssa, ja on täällä toimistollakin hereillä oltu – perustettiin tuossa mm. pysyvä K-runokauppa Konneveden K-Marketiin, m***a olisko teillä hetki aikaa puhua Naisten viikon sunnuntaista?
Oli nimittäin magiaa alusta loppuun. Insinöörifilosofi Timo Kaarle aloitti kutsumalla Senecan mukana tanssiin tähtien kanssa, ja siellä me tanssittiin – elämän myötävirrassa, jossa riittämättömyyskin saa sisältää pienen ajatusmahdollisuuden onnesta.
Ja sitten Trio Unusual. Vaikka Naisten viikko on ennenkin kunnostautunut uuden nykytaidemusiikin esiintuojana, niin Mikko Heiniön säveltämän Eira Stenbergin runoihin perustuvan pienoisoopperan Shedding My Skinin kantaesitystä kuunnellessa mikään ei todistanut, että siellä sitä oltiin, haja-asutusalueella pienen keskisuomalaisen pitäjän kunnantalossa.
M***a voi Tommi Korpela ja Pami Karvonen, rakastakaa toisianne! Totisesti. Se oli paitsi sana että sanoma, myös viesti koko nykymaailmalle. Johanneksen matkassa -esityksessä kirkon urut olivat jotenkin rikki, ja Bach vaihtui Led Zeppeliniksi. Minä olen tie voi yhtä hyvin olla Stairway To Heaven.
Eivät nämä kuvat kunniaa todellisuudelle tee, m***a niin kuin Tommi Korpela esityksen lopuksi Lauri Viitaa lausuessaan lupasi:
"Mitä ei voi silmin vajain nähdä, siitä unta nähkää. Lienet eläin taikka puu, kaikin soluin, sydämin, usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu! Tuhat kertaa tuhat vuotta – mitään ei voi tehdä suotta."
Kuvat: Jussi Ruusila