09/08/2026
Alajärven kirkonkylän teatterikulttuuria
Eetu Rintala – Järviseudun Joulu 1974
Vuosisadan vaihteessa oli Alajärven kirkonkylä vielä pieni, kirkon ja pappilan lisäksi kolmattakymmentä savua käsittävä kyläpahanen. M***a siitä huolimatta on se kehityksensä aikana saanut elää m***a ajanjaksoa näyttämötaiteen parrasvaloissa.
Missä määrin ja minkälaisia näytelmiä oli esitetty, ei asiakirjojen puutteessa ole tarkempaa tietoa. Kuitenkin Urho Niemi-Pynttärin v. 1921 kirjoittama historiikki Alajärven Nuorisoseuran toiminnasta vv. 1893–1921 antaa jonkunlaisen kuvan näyttämöharrastuksen alkuajoista.
Historiikin mukaan Alajärven Nuorisoseura on perustettu v. 1893 ja aatteen innoittamana ryhtynyt harrastamaan myöskin näyttämötoimintaa. Historiikissa mainitaan mm.: »V. 1896 pidettiin ensimmäinen kesäjuhla Hoiskon lahden pohjukassa. Se onnistui erinomaisesti, ohjelmana oli mm. juhlistamassa Alavuden torvisoittokunta ja iltamassa esitettiin näytöskappale Murtovarkaus. Muistitietojen mukaan näytelmä esitettiin Juho Hoiskon riihessä ja Hoppulaisen esitys oli saanut riemukkaan suosion.»
Kun nuorisoseura v. 1901 ostaa Näppärän meijerin kirkonkylästä (nyk. Hannes Hirsimäen paikka) ja korjauksen yhteydessä rakentaa siihen »oikean» näyttämön, saa kylän teatteriharrastukin parempaa vauhtia. Järjestetään iltamia ja juhlia joiden ohjelmissa on näytelmiä ja kuvaelmia. Kuitenkin vuosina 1902–1906 on seuran toiminta pahasti laantunut, mistä historiikin kirjoittajakin mainitsee: »Tällöin näytti seuran tarkoitus jäseniensä keskuudessa pahoin höltyneen». Ja selostetaan mitenkä tanssihaluiset väkivalloin lopettivat iltamien ohjelmat ja ryhtyivät tanssimaan, mm. näytelmän esityskin keskeytettiin. Näiden siden takia oli näyttämöharrastuskin säikähtynyt.
Vasta vuonna 1907, kun esimieheksi valitaan Oskari Hauta-aho ja muukin johto uusitaan, tuntuu näyttämötoimintakin elpyvän. Virikettä tähän antaa sekin, että kylän sivistyneistö, sellaiset persoonat kuin opettaja Matti Kotkaniemi, nimismiehet Hj. v Alftan ja Eino Honkavaara sekä kruununvoudin rouva Ida Lagus ja apteekkarin rouva Ellen Jung tulevat mukaan ja antavat näyttämötoiminnalle uutta vauhtia.
Kylän näyttämötoiminta seuran esimiesten vetämänä jatkuikin sitten aina vuoteen 1917, jolloin seuratalon tuli tuhosi, minne tulipalossa ja vapaussota keskeyttivät sen.
Tällä ajalla oli esitetty monia kokoillan näytelmiä kuten Murtovarkaus, Tukkijoella, Junula ja Tanula, Purimossa ja Lumimyrsky. Viimeksi mainittua oli ohjaamassa alajärveläissyntyinen Oskari Koivu Pietarsaaren Työväen näyttämöltä. Lisäksi oli esitetty pienempiäkin näytelmiä.
Erikoisesti mainitsee Niemi-Pynttäri: »Sellaiset sisarperheet kuten Hilda, Miina ja Oskari Hauta-aho, Miina Lyydia ja Kalle Laitila, Hilja ja Eetu Yli-Paavola, Lyydia ja Hanna Salo sekä Aino ja Hanna Hänninen, olivat taitavia ja innokkaita näyttelijöitä ja musikaalisia että laulaminenkin tapahtui». Ja korostaa: »Yksi seuran hakariniemiä oli Eetu Yli-Paavola, sillä eipä sitä poikaa ole näyttelemisessä tahdottu pystyä kynsille lyömään. Hyvin hän tiesi miten rooli luetaan. Soittajana ja laulajanakin oli hän tunnettu.»
Vuonna 1920 pääsee kylän näyttämötoiminta jälleen alkuun, kun nuorisoseuralle valmistui Alvar Aallon suunnitelman mukaan rakennettu uusi toimitalo. Suurella innostuksella käytiin harrastamaan näyttämötoimintaa. Talon vihkiäisjuhlassakin marraskuulla esitettiin Junula ja Tanula, missä rengin osaa esittänyt Eetu Yli-Paavola hauskutti yleisöä.
Hyvällä vauhdilla alkuun päässyt näyttämötoiminta jatkuikin sitten useita vuosia. Esitettiin: Murtuneita, Pohjalaisia, Erämaan ritarit, Vanha Härmä, Nuori luotsi, Kuisma ja Helinä, sekä Pirkkalan kuningas. Kahta viimeksi mainittua oli ohjaamassa taiteilija Kaarlo Kultalahti. Innokkaimmin tällöin olivat mukana: Fillius Peltomäki, Matti Yli-Paavola, Akseli Rantala, Aili ja Urho Niemi-Pynttäri, Aaro Niemi, Sanni, Viivi, Martta ja Adiel Räntilä, Augusti Laitila, Eetu Rintala, Selma ja Eino Lehtonen, Venla Keltikangas, Aino Raivio ja Esteri Niemi (Seppälä) sekä monet muut tässä mainitsemattomat henkilöt.
Kun sitten vuonna 1922 Alajärven Suojeluskuntakin ryhtyi harrastamaan näyttämötoimintaa aiheuttaen sen, että nuorisoseura oli pakotettu luovuttamaan talo velkojen huostaan, mitkä sitten v. 1926 möivät sen Alajärven Suojeluskunnalle.
Näin kirkonkylän näyttämötaiteen harrastuksessa koitti uusi ajanjakso, mikä sinänsä ei aiheuttanut suurempaa muutosta, sillä harrastajat olivat samoja henkilöitä. Päinvastoin, vanhemman näyttelijäpolven lisäksi tuli nuorempaa voimaa mukaan.
Aluepäällikkö Haaviston toimiessa puuhamiehenä, esitettiin suojeluskunnankin toimesta useita suuria näytelmiä, farsseja, kansannäytelmiä ja draamoja kuten, Olenko minä tullut haaremiin, Seitsemän veljestä, Lea, Sudet ja Kihlaus sekä lämmitettiin jo ennenkin esitettyjä näytelmiä, Pohjalaisia ja Tukkijoella.
Aluepäällikkö Haaviston siirtyessä v. 1932 toiselle paikkakunnalle, jäi teatteriharrastuksen vetäminen paikallispäällikkö Eetu Rintalan tehtäväksi, joka hyvien apulaisten, Eino Lehtosen, Venla Wilsonin ja Ida Laitalan avustamana hoitikin kylän näyttämötoimintaa koko suojeluskunnan toiminta-ajan.
Tälläkin ajalla esitettiin monia näytelmiä. Rykmentin murheenkryyni, Kenraaliparaati ja Viisituhattaviisisataa kuin viheltämällä, mitkä olivat oikeita menestysnäytelmiä. Tämän lisäksi oli vielä kuvassa Tuomari Martta, Kapituliherran ja Kuriton sukupolvi sekä monet pienemmät näytelmät.
Uusia yrittäjiä tällä taiteen ohdakkeisella polulla oli jälleen runsaasti, joista innokkaimmat olivat: Tauno Kotkaniemi, Helmi ja F. A. Asplund, Tauno Marrasmaa, Laina ja Kaarlo Räntilä, Ida Laitila, Toivo Kokko, Anja Peltokangas, Sanni Kauraniemi, Signe Metsäpelto, Eino Lehtonen ja Lauri Turpela. Olipa näyttämölle pyrkimässä sellaisiakin, jotka eivät osanneet lukea. Myöskin luokkaraja oli tuntematon käsite, sillä niin oppineet kuin oppimattomat, niin virkamiehet kuin palvelijat, olivat yhtä parrasvalon tuntumassa.
»Toisen kuolema on toisen leipä», sanotaan. Oliko se tässäkin asiassa niin?
Kun v. 1945 suojeluskunnat lakkautettiin ja Alajärven sk:n talo oli jälleen siirtynyt nuorisoseuran omistukseen, ryhtyi seura välittömästi jatkamaan kylän näyttämötoimintaa ja esitti muutamia näytelmiä. M***a jostain syystä sen toiminta jäi lyhytaikaiseksi ja seura vuokrasi talonsa teollisuuden ja koulun tiloiksi.
Vaikka näin tapahtuikin, oli tilalle tulossa uusia yrittäjiä. V. 1945 paikkakunnalle perustettu Yhteiskoulun Kannatusyhdistys tarvitsi myöskin rahaa ja astui vuorostaan remmiin. Kannatusyhdistyksen merkeissä ja Eetu Rintalan puuhaamana hoidettiinkin kylän näyttämötoimintaa aina 60-luvun alkuun asti, eli siihen saakka kun yhteiskoulun talous oli saatu turvatuksi. Silläkin ajalla esitettiin useita näytelmiä, joista mainittavimmat olivat: Markkinatori, Miehen kylkiluu ja Kapituliherrra. Varsinkin näytelmällä Miehen kylkiluu tehtiin useita taloudellisestikin tuloksellisia vierailunäytäntöjä. Lisäksi Yhteiskoulun Teinikuntakin harrasti näyttämötoimintaa ja kuraattorinsa Armas Männistön johdolla näytelmällä Lintu sininen, teki lukuisia vierailuretkiä naapuripitäjiin ja kartuttivat koulun kassaa.
Innokkaimpia näyttelijöitä tällöin olivat: Jorma Ojajärvi, Venni Koivuniemi, Anna Maija Laitila, Jussi Hurme, Sinikka ja Pentti Raitis, Impi Pynttäri, Martta Mäkinen, Alli Pyhälahti ja Aino Luoma sekä suuri joukko muita avustajia.
Alajärven kirkonkylän näyttämöharrastus on kaikkina ajanjaksoina ja eri yhdistysten nimissä suoritettu samojen päämäärien ja tavoitteiden merkeissä, varojen hankintaa järjestävälle seuralle. Ja vaikka se on ollut harrastelua ja suoritettu vapaaehtoisin voimin, on se sittenkin, vapaa-ajan harrasteena, ollut merkittävä kasvatustekijä ja vaikuttanut hillitsevästi ajan paheisiin paikkakunnalla.
