04/06/2026
Raiteet rules! Otettiin varaslähtö kesälomaan ja lähdettiin lapsen kanssa juna- ja laivaseikkailulle Turusta Kreikkaan. Kerrottiin reissusta enemmän Instagramin puolella ( https://www.instagram.com/saanajaolli ), ja tässä tiivistetty matkakertomus:
Ensin iltalaivalla Tukholmaan ja aamulla perillä ensimmäisten joukossa ulos, koska tiukka 52 min siirtymä Malmön junaan. Ehdittiin hyvin lapsenkin kanssa bussilla & metrolla vaikka vähän jännitti etukäteen.
Linköpingin kohdalla huomasimme kirsikkapuiden kukkivan ja hanami sai kevätfiilikset käyntiin. Lapsi viihtyi yllättävän hyvin junassa kun mukana oli legoja, Yatzy ja matkavihko, johon piirrellä. Malmöstä vaihdettiin Kööpenhaminan junaan ja sieltä Hampurin junaan.
Edellisestä euroreissusta poiketen meillä ei tällä kertaa ollut reililippuja, koska Deutche Bahnin kautta löytyi edulliset liput: meiltä 3:lta Turku-Hampuri -väli maksoi 106€ ja illalla oltiin jo perillä! Hampuri on miellyttävän rouhea graffitikaupunki, kierreltiin pari tuntia ja käytiin syömässä 1964 perustetussa Dim Sum Hausissa, joka oli superhyvä vegaaniystävällinen kiinalainen upealla historiallisella sisustuksella. Sitten ÖBB:n yöjunaan ja eteenpäin!
Päivä 2: ÖBBn yöjuna Hampurista Zürichiin oli viimeisen päälle siisti ja sisälsi aamupalan. Junassa oli myös japanilaishenkisiä mini night cabin -kapseleita, m***a lapsen kanssa otettiin lepovaunusta hytti.
Aamulla Zürichissa Luganon-junaa odotellessa ostettiin kahvi, tee ja vege-pastramisämpylä = 30€. Sveitsissä junan ikkunasta maisemat olivat nättejä, m***a oudon lavastemaisia. Talot olivat viimeisen päälle kunnostettuja, m***a missään ei näkynyt ihmisiä. Lehmiä sentään möllötti laitumillaan. Luganossa päästiin jo italiafiilikseen ja luovuimme pitkähihaisista paidoista.
Luganossa vaihdettiin junaan Milanoon. Milanossa oli menossa Design Week, m***a monet sen tapahtumat vaativat pitkää jonotusta. Käytiin kuitenkin vuonna 1935 rakennetussa Villa Necchi Campiglionissa, joka on italialaisen rationalistisen arkkitehtuurin klassikko.
Milanon päiväksi sattui myös Liberation Day eli natsimiehityksen ja Mussolinin fasistisen Salòn nukkehallituksen kukistamisen vuosipäivä. Kadut kuhisivat täynnä vapaapäivää viettäviä ihmisiä ja miekkareita.
Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen hypättiin Rooman junaan ja vaihdettiin siellä paikallisjunaan kohti Fondi-Sperlongaa. Saavuttiin asemalle kymmenen aikoihin illalla, m***a etukäteen tilattua Uberiä ei näkynyt eivätkä bussit enää kulkeneet tähän aikaan. Paikallinen raksamies tuli kysymään tarvitsisimmeko kyytiä. Vaikka yhteistä kieltä ei paljoa ollut, hetken turisemisen ja lasten kuvien esittelyn jälkeen paiskattiin kättä ja sovittiin, että 40€:lla hän heittäisi meidät Sperlongaan jossa majoituksemme odotti. Kohta oltiinkin jo kämpillä. Hyvä muistutus että ihmisiin voi yleensä luottaa.
Sperlonga 🇮🇹
Rooman keisari Tiberius (42eaa - 37jaa) rakensi ajanlaskun alussa huvilansa luolaan Sperlongassa ja haipakan alkumatkan jälkeen oli ihana pysähtyä neljäksi yöksi tähän ikivanhaan 3000 asukkaan kylään.
Kaverimme Betten suvulla on ollut 80-luvulta Sperlongan vanhassa kaupungissa kesäasunto, jonka Bette on hankkinut itselleen ja remontoinut 500-vuotiasta taloa kunnioittaen. Kaksikerroksisesta asunnosta näköala rannalle on upea ja täällä kelpasi nauttia aamupalaa ranskalaisen parvekkeen ääressä. Kämppä on vuokrattavissa ympäri vuoden kun Bette ei itse ole paikalla.
Sperlongan vanha kaupunki on labyrinttimäinen ikivanhojen talojen sokkelo, joka kohoaa korkeilla rantakallioilla. Sesongin ulkopuolella kaupungin tunnelma oli levollinen, mitä olimmekin kaivanneet. Päivät vietimme rannalla ja kaupunkia kierrellen.
Vanhan kaupungin sokkelot ja portaikot olivat lapsen suosikkeja ninjaseikkailuihin. Sieltä löytyi myös supersymppis miniruokakauppa, josta sai kaikki tarvittavat paikalliset raaka-aineet ja avuliaan Vickyn pitämä ravintola Bar Trani, josta sai suussasulavia vegaanisia pasta-annoksia. Lämpötila oli koko ajan vähintään mukava +20 ja maidottomat gelatot jäätelökioskeista maistuivat. Koko aikana ei kuultu kuin yhden käden sormilla laskettava määrä muuta kuin italiaa puhuvia ihmisiä, eli kylän tunnelma oli hyvin lokaali.
Harhaillessaan 10 vuotta takaisin kotiin Troijan sodan jälkeen Odysseus seikkaili näillä rannoilla. Tiberiuksen luolassa sijainneen huvilan raunioista löytyikin 1957 valtavia Odysseuksen tarua kuvaavia patsaita, jotka ovat esillä paikallisessa museossa. Teimme hölmösti ja luotimme googlen aukioloaikoihin, m***a tiistaina museolle saavuttaessa huomasimme, että se olikin kiinni. Ensi kerralla siis!
Bari 🇮🇹
Sperlongasta matka jatkuu! Sovittiin meidät saapuessa pelastaneelta raksaäijältä kyyti asemalle ja hypättiin aamujunaan Roomaan. Roomassa vaihdettiin juna Bariin ja sitten sattui reissun eka viivästys kun juna seisoi 3,5 tuntia paikallaan sähkövian takia. Ajoitus oli hyvä, koska oltiin jäämässä Bariin yöksi.
Kaupunki on Italian 9. suurin (320000 asukasta), vanha satamakaupunki ja tunnelma oli hyvin erilainen kuin muissa Italian paikoissa. Rouheudesta ja katujen tunnelmasta tuli mieleen Barcelona.
Oltiin kuultu Viimeistä murua myöten-Saaralta suositukset kahteen ravintolaan. Illalla käytiin Al Sorso Preferitossa, jossa 60-luvun lopussa oli kehitetty Spaghetti all’assassina. Todella symppis perheravintola valkoisilla pöytäliinoilla ja miellyttävän historiallisella fiiliksellä.
Yö vietettiin mukavassa libanonilaisen pitämässä artsuhotelli Imago plussassa, josta sai tilattua tuhdin lähi-itävegaaniaamupalan. Seuraavana päivänä oli aikaa kierrellä kaupungilla. Barissa oli virallinen Lego-kauppa ja lapsi oli haltioissaan kun 12 eurolla sai koota kolme hahmoa valtavasta valikoimasta palikoita.
Lounas syötiin Terranimassa, joka on perinteistä apulialaista keittiötä edustava ravintola. Apulialainen keittiö eli cucina povera, ”köyhien keittiö” on alueen ikivanha ruokaperinne, joka pohjaa yksinkertaisiin paikallisiin raaka-aineisiin ja on hyvin kasvispainotteinen. Eli konstailematonta ja todella maistuvaa. Vanhassa ravintolassa oli hieno fiilis ja kesken ruokailun ravintolaan saapui mustiin pukeutunut seurue mukanaan silkkikankaan päällä kuljetettu uurna. Ilmeisesti joku kanta-asiakas teki viimeisen visiittinsä lempiravintolaansa.
Illansuussa hypättiin laivaan. Laivan henkilökunta oli iäkkäämpää kaliiberia tyylikkäissä sinisissä bleisereissään ja tunnelmasta tuli mieleen lapsuuden juhlalliset ruotsinristeilyt. Baarissa oli pöytiintarjoilu ja vapun kunniaksi otimme digestiiveiksi Ouzot. Aamun valjettua ikkunasta siinsikin seuraava kohteemme Kreikka.
Tyros 🇬🇷
Patraksesta otettiin bussi Ateenaan, josta vuokrattiin pikkuauto ja ajeltiin Argoliinlahden rannalle Tyroksen kylään tapaamaan ystäviämme.
Köysikiipeilyä harrastavat ystävämme kutsuivat meidät ja toisen kaveripariskunnan mukaan häämatkalleen tänne kiipeilyn mekkaan. Vuokrasimme porukalla kämpäksi vuoren rinteellä sijaitsevan entisen rukoushuoneen, jonka ysärisisustus ja näköalat merelle olivat huikeat. Asunnolta löytyi oma puutarha sitruunapuineen ja kaikkien yllättävimpänä elementtinä oma sauna!
Kreikkalaiset tuntuvat muistuttavan kummasti suomalaisia miellyttävässä juroudessaan. Ihmiset puhuvat hyvin englantia eivätkä turhaan meuhkaa. Vesi on kirkasta eikä rannoilla ole roskia.
Elämä maaseudulla on rentoa. Tupakka palaa kaikkialla ja moottoripyöräilijät/skootteristit eivät käytä kypäriä. Silti kreikkalaiset ovat maailman pitkäikäisimpien joukossa, kasviöljyt ja vegepainotteinen välimerellinen ruokavalio tuntuvat toimivan. Vegenä muutenkin helppoa, kun kaikki ravintolat tarjoavat vain klassisia paikallisia annoksia, joista monet vegaanisia. Ja pikkukaupoistakin löytyy paikallista maidotonta fetaa kreikkalaisen salaatin päälle.
Argoliinlahden 50km pitkällä rannikolla joka notkelmassa on nättejä hiekka- tai pikkukivirantoja. Joissain uneliailta rantabaareja, m***a suurimmassa osassa saimme olla ainoita ihmisiä. Ilma oli mukava +20-+25 kieppeillä, offseason ja luonto kukkeimmillaan ennen kesän kuumuutta. Laaksojen haukkuvat koirat, kiekuvat kukot ja ulvovat kultashakaalit muodostivat huikean äänitaustan oleilulle. Täällä maaseudulla väkisinkin kalibroituu paikalliseen kiireettömään mindsettiin ”katsomaan, kun maailma menee menojaan”. Very nice!
Hydra 🇬🇷
Yhtenä aamuna hypättiin Tolon kylän satamasta M/S Mantalenaan ja suunnattiin legendaariselle Hydran saarelle. Oltiin Hydrapäissämme sillä matkakirjana olimme lukeneet Polly Samsonin traagisen ja kauniin Haaveilijoiden saaren, joka kertoo Hydran taiteilijaexpattien hedonistisesta elämästä saarella 1960-luvun alussa.
Kirjan hahmojen kuten Charmian Cliftin, Axel Jensenin, Marianne Ihlenin ja Leonard Cohenin tarinat pohjaavat historiallisiin dokumentteihin heidän elämästään ja seikkailuistaan täällä. Heti sataman lähestyessä tunnisti luolia, portaita ja kivikkoja, joissa kirjan henkilöt kuluttavat hohkaavia kesäpäiviä.
65 vuodessa maailma on muuttunut, joten sataman jahdit ja rannan turistiravintolat rikkoivat arkaaista kuvaamme, m***a heti niiden takana ikivanhat rakennukset sokkeloisine käytävineen olivat samanlaisia kuin näiden nyt jo edesmenneiden ihmisten aikana. Tottakai etsimme myös Leonard Cohenin talon. Kirjakaupan mukavan myyjän mukaan hänen jälkipolvensa viettävät kesiään saarella ja ajoittain päästävät vierailemaan sisällä.
Olisi ollut upea tutkia saarta kauemminkin m***a päiväristeilylläkin sai maistiaisen paikan magiasta. Tänne palaamme joskus.
Leonidio 🇬🇷
Tyroksen vieressä sijaitseva Leonidio on 3700 ihmisen kaupunki, jossa yhdistyy kansainvälinen kiipeilymatkailu ja historiallinen pikkukaupunki sulassa sovussa. Täältä löytyy useampi kahvila, ruokakauppa ja alueen ainoa muuta kuin klassista kreikkalaista ruokaa tarjoava ravintola. Kaupunki levittäytyy kuivuneen joen ympärille ja keskustan vieressä on nättejä oliivi- ja hedelmäpuutarhoja.
Leonidion ja Kosmaksen kylien puolivälissä sijaitseva Panagia Elóna on hämmentävä 680 metrin korkeuteen vuorenrinteeseen louhittu luostari, joka on perustettu kahden askeettimunkin toimesta 1300-luvulla. Nykyään luostari on omistettu Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumiselle ja siellä on 4 asukasta. Luostarin kioskissa myydään paikan omaa viiniä ja tänne kiipeäminen on suositeltava retki sekulaareillekin seikkailijoille.
Kreikkalaisortodoksisuus näkyy näillä main joka paikassa, tienvierustat ovat täynnä pieniä kandilakia-alttareita edesmenneille joissa on usein menehtyneen kuva ja muistoesineitä. Paikallinen nuoriso pyörittelee käsissään huolihelmiä ja autoilijat pysähtyvät tienvarsien pikku kappeleihin sytyttämään mehiläisvahakynttilöitä.
Vuoristotiet tuntuivat aluksi hetken kuumottavilta, m***a kummasti sitä tottuu näihin isoihin pudotuksiin. Jos vuokraat auton, vuokraa pieni auto. Ateenasta vuokrattu automme maksoi veroineen 25€/päivä + lastenistuin 6€/päivä. Täällä tiet kulkevat satoja vuosia vanhojen kylien läpi ja monille kapeille kujille ei mahdu isommilla autoilla.
Huomioita ja kotiinpaluu:
Kaksi viikkoa meni vauhdilla!
〰️ Pari pitkää matkustuspäivää ja kaksi pidempää oleskelua (Sperlonga, Italia ja Tyros, Kreikka) oli hyvä yhdistelmä. Vauhdikkaat matkapäivät eivät alkaneet riipiä hermoja, kun tiesi että pian saisi ottaa useamman päivän rennosti.
〰️ Junat kulkivat yllättävän hyvin ajallaan! Jopa pahamaineinen Deutsche Bahn liikkui tällä kertaa aikataulussa. Ainut viive oli 3,5h sähkövika Italiassa matkalla Bariin, m***a tämä ei haitannut kun oltiin jäämässä määränpäähän seuraavaan iltaan asti.
〰️ Junamatkustuksen ärsyttävin puoli on matkojen varailu eri sivustoilta. Se vie aikaa. Jos sulla on joku kysymys aiheesta, koitetaan jakaa tietouttamme!
〰️ Edellinen junareissu Euroopan halki tehtiin Portugaliin juuri ryömimisen aloittaneen vauvan kanssa. Nyt 4v kanssa matkustaminen meni kivemmin kuin uskallettiin odottaa, pitkätkin matkustuspäivät menivät hyvin kun mukana oli lapsen oma reppu, jossa legoja, vihko + kyniä ja parista eri maasta hankittiin erikielisiä Ninjago-lehtiä. Snacksejä ja mehua oli mukana koko ajan. Näillä lapsi viihtyi yllättävän hyvin pidemmälläkin istumisella. Ja lähes joka reissulla joku paikallinen lapsi tuli rakentelemaan hänen kanssaan.
〰️ Pakkaamisesta: meillä oli mukana 1 käsimatkatavara-rolleri, 1 isompi selkään heitettävä reppu ja pienempi arkireppu, 1 kangaskassi junatavaroille ja eväille, lapsella oma lelureppu ja matkarattaa. Tämä kombo toimi hyvin ja lapsi tykkäsi matkustaa rollerin päällä istuen. Vaatteita otettiin minimimäärä ja mukaan pyykinpesujauhetta. Etelä-Euroopassa pyykit kuivuvat vauhdilla 🌞
〰️ Tehtiin syntiä ja palattiin lentäen Ateenasta Helsinkiin, koska työt odottivat. Lentoalan oman ICAO päästölaskurin mukaan meidän kolmen reissu tuotti 490kg co2-päästöt, riippumattoman ja luotettavamman Atmosfairin laskuri näytti 457kg x 3 = 1370kg. Kompensoimme tätä ostamalla Hiilipörssistä ( https://www.hiiliporssi.fi ) 2000kg päästökompensaation kotimaisten soiden ennalistamiseen. 70 % Suomen hiilivarastosta on sitoutunut soiden turpeeseen. Ojitetussa suossa turve hajoaa ja vapauttaen turpeeseen sitoutuneen hiilen ilmakehään. Suon ennallistaminen pysäyttää hiilivuodon.
〰️ Eurooppa on upea, iso ja mahdollistaa ikimuistoisia seikkailuja! 🇪🇺
